Seppo Junnila, Aalto-yliopisto

Seppo Junnila toimii kiinteistöliiketoiminnan professorina Aalto-yliopistossa. Hän on tehnyt tutkimustyötä Teknillisessä korkeakoulussa ja Tampereen teknillisessä yliopistossa sekä osallistunut lukuisiin kansainvälisiin tutkijanvaihto- ja tutkimusohjelmiin. Vuosina 2008-09 Junnila toimi Sitrassa liiketoimintajohtajana ja 1998-2005 Pöyry Oy/JP-talotekniikan osastopäällikkönä ja liiketoiminnan kehitysjohtajana. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 2004 aiheena kiinteistöjen elinkaarimallintaminen.

- Meillä on sisäinen julkaisu, jonka nimi on "Mallioppilas Aallosta ulos". Itse olen juuri sitä, mitä mallioppilas ei saa sen mukaan olla: lukenut hyvin kauan perustutkintoon kolmessa suomalaisessa ja viidessä kansainvälisessä yliopistossa, Junnila tunnustaa. - Putkesta tulin ulos vasta kolmikymppisenä, kun Pöyry Oy osti minut tutkimaan elinkaarijohtamista, -teknologiaa ja kestävää kehitystä.

- Ympäristöasioilla ei olut niihin aikoihin - vuosituhannen vaihteessa - vielä oikein minkäänlaista kysyntää. Teimme paljon töitä ja jokainen hanke piti myydä erikseen. Asiakkaat olivat useimmiten Keskon ja Nokian tapaisia yrityksiä, eli eivät aivan rakennus- tai kiinteistöalalta. Suurin menestyksemme oli ehkäpä se, kun saimme vuonna 2002 K-yhteistyödiplomista YK:n ympäristöjärjestö UNEP:in ja Kansainvälisen Kauppakamarin (ICC) palkinnon yhteiskuntavastuun raportoinnista. Nokialle puolestaan teimme elinkaarijohtamisjärjestelmiä - ensin kiinteistölle, sitten tuotannolle ja lopuksi elinkaarikehitykselle.

- Kun vierailin University of Californiassa, jota pidetään yleisesti alamme parhaana yliopistona maailmassa, pystyin toteamaan, että aivan normaalilla suomalaisella perusosaamisella pystyimme tuomaan sinne jotain sellaista, mitä heillä ei ollut. Oli kiehtovaa todeta, ettei maailman huippu ole kaukana.

Junnila palasi vielä joksikin aikaa yritysmaailmaan, mutta tieteellinen kipinä oli syttynyt eikä enää sammunut. Hän palasi Berkeleyhin, teki julkaisuja ja palasi Suomeen, jossa hänet nimitettiin vuonna 2009 nykyiseen virkaansa Aalto-yliopistossa. RYM Oy ja sen ohjelma-aihioiden kehittely ovat tällä hetkellä merkittävä osa hänen ryhmänsä työstä.

Vakiintuneita käsityksiä on tuuletettava

Mitkä sitten ovat suomalaisen yliopiston vahvuudet ja heikkoudet verrattuna ulkomaisiin huippulaitoksiin - vaikkapa juuri Berkeleyhin?

- Meillä on aina paras empiirinen ymmärrys siitä, mitä alallamme oikeasti tapahtuu. Huippuyliopistoissa taas on paras konseptuaalinen ymmärrys siitä, kuinka asiat voisivat olla, Junnila määrittelee. - Toisin kuin usein kuvitellaan, niiden on paljon meitä vaikeampaa saada yrityksiltä oikeaa dataa tutkimuksia varten. Niiden luullaan olevan lähellä yrityksiä, mutta todellisuudessa yritykset antavat niille vähän rahaa kannatus- tai sponsorimielessä. Suomessa me olemme oikeasti mukana erilaisissa hankkeissa tekemässä muutosta yritysten kanssa. Yhteistyömielessä tilanne on herkullinen, koska me tuomme dataa ja he pystyvät pyörittämään teoreettisia konsepteja. Mahdollisuuksia on paljon!

Junnila määrittelee rakennusalan kolmeksi tärkeimmäksi tutkimusalueeksi innovaation, arvon luomisen ja kestävyyden. Alalla on paljon kysyntää uusille innovaatioille - megatrendeinä ilmastonmuutos ja kaupungistuminen. Potentiaalia on paljon, jota ei kuitenkaan hyödynnetä toimialan sisältä. Tärkeä kysymys onkin Junnilan mukaan, kuinka ala saadaan viritettyä innovaatiokuntoon.

Junnila myöntää, että usein moitittu kaavoitus voi todellakin olla Suomessa innovaatioiden este. - Se voitaisiin kuitenkin muuttaa rakennusalan innovaatioiden lähteeksi. Kaavoitus on monessa asiassa elinkaaren alku ja jollei se pysty reagoimaan notkeasti, ei siihen pysty muukaan tuotantoketju. Nykyisin seurauksena on helposti osaoptimointi, jossa voidaan pallotella ketterästi kahden asiakkuuden välillä mutta ei koko toimialalla.

Kestävän kehityksen puolella herätti hiljattain huomiota Junnilan ja Jukka Heinosen tutkimus, joka valotti kaupunkilaisen ja maalaisen asumistavan ympäristörasitusta tavallisesta poikkeavasta näkökulmasta. Samaa vanhojen käsitysten tuuletusta Junnila ryhmineen tekee enemmänkin: -On pidetty itsestään selvänä, ettei energiatehokkuudessa ja kestävyydessä päästä haluttuun lopputulokseen ilman käyttäjää. Kuitenkin totesimme eräässä kestävää korjaamista käsittelevässä hankkeessa, jossa tutkimme 40 taloyhtiötä, että samaan aikaan rakennetuissa taloissa, joissa on aivan erilainen asukaskunta kului energiaa aivan yhtä paljon. Näyttäisi siis siltä, että käyttäjien vaikutusmahdollisuudet ovat minimaaliset ja energiatehokkuuteen vaikuttavat aivan muut tekijät. Nyt selvitämme, mitä ne muut tekijät oikein ovat; hypoteeseja on mutta niitä ei ole vielä ratkaistu.

Rakentaminen toimialana ei Junnilan mielestä ole saavuttanut läheskään sitä merkittävyysasemaa, joka sille kuuluisi: - Se on ainoa ala, joka voi ratkaista tulevaisuuden megahaasteet. Se omistaa ylivoimaisesti suurimman siivun kansallisvarallisuudesta. Kuitenkin haluttaessa tietää jotain taloudesta mennään haastattelemaan mieluummin pörssianalyytikkoa, kun pitäisi kysyä meidän toimialaltamme. Eräs iso agenda onkin antaa opiskelijoille itsetuntoa ja saada heidät ymmärtämään, kuinka merkittävä tekijä alamme todellisuudessa on.

Julkaistu: 1.6.2011 08:50

<< Takaisin

Tweet