Miimu Airaksinen, VTT

Tekniikan tohtori Miimu Airaksinen toimii VTT:llä rakennetun ympäristön ekotehokkuuden tutkimusprofessorina. Hänen toimialansa on rakennusten ja rakennetun ympäristön energia- ja ekotehokkuuden parantaminen.

Airaksinen suoritti tekniikan tohtorin tutkinnon TKK:ssa vuonna 2003 aiheena rakennusten ryömintätilojen kosteus- ja homeongelmat. Ryömintätiloista hänen uransa eteni kirjaimellisesti ylöspäin, sisäilman tutkimukseen ja energiatehokkuuteen erityisesti yhdyskunnan kannalta. RYM:in työskentelyssä Airaksinen on ollut mukana yhdyskunta- ja sisäilmaohjelmien valmistelussa sekä sisäilmaohjelman projekteissa.

Energizing Society - ohjelma on asettanut itselleen todella kovat tavoitteet: muun muassa arvokehitystä pyritään parantamaan 400 % ja joukkoliikenteen kilpailukykyä 500 %. Hurjan tuntuiset numerot kirjoitettiin ohjelmaan tarkoituksella:

- Halusimme oikeasti kunnianhimoiset tavoitteet, ilahduttavaa oli, että reippaat tavoitteet tulivat erityisesti valmistelussa olevilta yrityksiltä. Lisäksi EU ja valtioneuvosto ovat asettaneet päästöille 80 % säästötavoitteet, joten jotain on todella tehtävä ja pian, Airaksinen sanoo.

Tärkeintä on tajuta ja hallita kokonaisuus

Suurin haaste tutkimuksen kannalta eivät ole niinkään prosenttiarvot vaan kokonaisuuden ymmärtäminen. Nykyäänkin painotetaan edelleen kovasti jonkin rakenteen yksityiskohdan, liikenteen tai muun yksittäisen tekijän vaikutusta - se on tietysti tärkeää, mutta johtaa Airaksisen mielestä aina osaoptimointiin:

- Alamme olla tilanteessa, jossa rakennuksiimme alkaa tulla niin uusiutuvaa energiaa kuin kierrätysmateriaaliakin. Yksittäisen rakennuksen asemesta on tarkasteltava aluetta - kaupunkia ja kaupunkiyhtymiä - ja ymmärrettävä, kuinka ne toimivat järjestelminä. Kun tähän otetaan mukaan käyttäjät, tutkimuksessa löydetään oikeat tavat toimia: ne ovat parhaat sekä ympäristölle että siinä asuville ja toimiville ihmisille.

Energiatehokkuuskeskustelussa nousevat helposti esiin hyvinkin kapeat intressit. Lämpöpumppujen valmistajat ratkaisevat ongelmat myymällä lisää lämpöpumppuja, eristeenvalmistajat myymällä lisää eristeitä. Kuinka pitkä tie on kuljettavana, ennen kuin päästään tällaisten suurten kokonaisuuksien ymmärtämiseen?

- Kyllä tässä on jo päästy alkuun. Tieteen puolella asiaa on mallinnettu paljonkin. Puhutaan usein systeemidynaamisista malleista: kun yksi tekijä muuttuu, mihin kaikkiin muihin se vaikuttaa ja mitä kerrannaisvaikutuksia sillä on? On silti paljon tahoja, joiden intressiin kuuluu edistää jotain tiettyä asiaa, ja silloin kokonaisuuden hallinta helposti hämärtyy. Juuri tähän RYM tarjoaa erinomaisen pohjan ja onkin erityisen ilahduttavaa, että siinä on mukana monen eri tahon toimijoita.

Erilaiset alueet edellyttävät erilaisia ratkaisuja

Airaksisen mielestä on panostettava kaikkein vahvimmin alueen kehittämiseen: - Meillähän on lukuisia ecocity-hankkeita, jotka ovat sinänsä loistavia. Olemme VTT:llä itsekin mukana monessa sellaisessa. Nämä tutkimuksellisesti monimutkaiset hankkeet lähtevät kuitenkin aina tavallaan puhtaalta pöydältä, ja meidänhän pitäisi pystyä tekemään jotain myös olemassa olevalle rakenteelle. Se pitää täydentää viihtyisämmäksi ja ekotehokkaammaksi.

Kuntapuolelta RYM:in toiminnassa on tällä hetkellä mukana suuria kaupunkeja pienempine naapureineen. Airaksisen mukaan olisi hyvin tärkeää saada mukaan myös pienempiä paikkakuntia - edes palautteen antajina:

- Ekotehokkuus ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää asua kuten Shanghaissa. Ne keinot, jotka ovat optimaalisia esimerkiksi Helsingin seudulla, eivät suinkaan ole sitä välttämättä pienillä paikkakunnilla. Niillä joudutaan panostamaan toisiin ratkaisuihin ja meillä onkin paljon hyviä esimerkkejä siitä, kuinka erilaiset ratkaisut johtavat yhtä hyvään ekotehokkuuteen.

Hyvä ympäristö sietää pienen tyrimisenkin

Ekotehokkuuden yhteydessä puhutaan aina päästöistä ja luonnonvarojen käytöstä, joita tulee pienentää. Airaksisen mukaan tämä on aivan oikein, mutta oikea ekotehokkuus tarkoittaa erityisesti elämän laatua jaettuna luonnonvarojen käytöllä: - Paras tulos saadaan siis vähentämällä luonnonvarojen käyttöä ja parantamalla samalla laatua. Jos käytön lisääminen parantaa kuitenkin sosiaalista hyväksyttävyyttä ja yhdyskunta toimii paremmin, on oikeutettua käyttää hiukan lisääkin.

Kun puhutaan elämisen laadusta, ihminen on avainasemassa. Yleensä annetaan ymmärtää, että tämä on ekotehokkuuden parantamisessa heikoin lenkki. Airaksinen suhtautuu väitteeseen varauksella:

- Enemmänkin on kyse sitä, että on lähdetty suunnittelemaan hyvin insinöörilähtöisesti. Me insinöörithän pidämme kovasti erilaisista härpäkkeistä, laitteista ja säätöventtiileistä. Todellisuudessa kukaan ei vain sitten osaa käyttää niitä eikä oikein tiedäkään, mitä niiden on tarkoitus tehdä... Pitäisikin pyrkiä luomaan sellainen ympäristö, joka antaa anteeksi pienet tyrimiset joita tapahtuu, kun ollaan vähän väsyneitä eikä oikein jakseta.

Tulevaisuus on erityisesti oppivissa älykkäissä järjestelmissä ja kokonaisuuksien vuorovaikutuksissa. Niistä ei saa kuitenkaan tulla liian hallitsevia - ei saa syntyä "isoveli valvoo" -tunnelmaa. Tekniikka on olemassa, se vain on saatava palvelemaan ihmistä. Siihen pitää saada käytettävyyttä ja käyttöliittymiä. - Siksi on erityisen hyvä nähdä käyttäytymistieteilijät mukana RYM:in toiminnassa, Airaksinen korostaa.

Kansainvälisyys ja yhteistyö ovat huippuosaamisen avaintekijät

- Huippuosaaminen tarkoittaa ennen kaikkea kansainvälisyyttä: kansainvälisiä kontakteja, kansainvälistä yhteistyötä, kansainvälisiä artikkeleita, Airaksinen määrittelee.

-. Suomessa tehdään korkeatasoista tutkimusta, mutta huippuosaamiseen se ei riitä ilman ulkopuolista tutkimusyhteistyötä - esimerkiksi ulkopuolisia teollisuuskumppaneita - ja näyttö annetaan tiedeyhteisössä artikkeleiden kautta. Tähtäimen on oltava soveltamisessa. RYM:in kohdalla huippututkimus johtaakin kilpailuetuun suomalaisille yrityksille sekä Suomessa että erityisesti

Julkaistu: 17.2.2011 12:23

<< Takaisin